maanantai 7. syyskuuta 2009

Jos on elossa tarvitsee rokkia! SUE Elokuu 8

Kun Repa Nurmi liittyi soittotaidottomana 14-vuotiaana bändiin 1980-luvun alussa, oli lopputuloksena menestystarina nimeltä Melrose. Nurmen sooloprojektina alkanut Rebound ei suostu jäämään sen varjoon.
Melrosen lävistäessä Suomen musiikkitaivaan suoraviivaisella rokillaan 1980-luvun puolivälissä oli Repa Nurmi 19-vuotias. Bändi perustettiin ilman minkäänlaisia soittotaitoja, kuten asiaan kuuluu. Suosion saavuttamiseen meni viisi vuotta.
- Suosio tuli yllätyksenä, vaikka meillä olikin hirveän vahva luotto siihen mitä tehdään. Me potkittiin toisiamme jatkuvasti perseelle ja meininki oli hyvä. Mutta nuorelle kundille menestys oli huikeata j asiat alkoivat liikkua tosi nopeesti. Maanantaina sitä meni lukioon tavallisen tyyppinä, ja perjantaina tuli ulos rokkitähtenä, Nurmi kuvailee.
Elokuussa 1990 Nurmi erosi Melrosesta. Hän ei ymmärettävästi halua puhua asiasta paljon, vaikka eron syyt löytyvätkin Reboundin nettisivuilta.
-Mun elämä oli ihan perseestä siihen aikaan. Kun elää noin kiihkeää aikaa, se vie veronsa. Mutta sanotaan vaikka niin, että se oli tuskainen päätös eikä välttämättä oma valinta. Teiniliitot harvemmin kestää, niinku mun veli totesi asiasta.
Mikään ei ole niin tärkeää kuin nykyhetki, eli eiköhän palata takaisin tähän päivään. Rebound on Nurmen sooloprojektina alkanut prosessi, josta myöhemmin muototui rockabillya soittava pumppu. Repan eli Rebound Greenin lisäksi bändissä musisoivat Aki Beisman(basso, yllättäen) Artturi
Ranta-Aho (kitara) sekä "kellontarkka rumpali" Tommy Rolex. Reboundin juurevaa rock´n rollia sisältävä debyyttipitkäsoitto Highways, Backsides & Sideways julkaistaan elokuussa. Kun kysyn, kuinka Rebound päätyi rockabillyyn, on vastaus selvempi kuin lestadiolainen juhannusaattona.
-Rockabilly päätyi minuun. Se on niin, että musiikki, joka kolahtaa silloin 13-14 vuotiaana, jättää jälkensä. Siinä iässä herää musiikkiin. Oli onni, että mulla oli vähän vanhempia rockabillyä diggailevia kavereita. Me tutkittiinkaikkia rokkilevyjä ja soitettiin tennismailoilla kitaraa, Nurmi hekottelee.
Vanhan liiton rock´n rollissa Nurmea viehättää kapinahenki, mutta ei mikään etelävaltioiden kpinointi, vaan pikemminkin henkilökohtainen muutoksenhaku. Hänelle musiikki on hieno taidemuoto, jossa bisnes on toissijaista.
-Musiikissa viehättää vimma ja itsensä ilmaisu täysin uniikilla tavalla. Eikä se ole aina musatyylistä kiinni. Esimerkiksi 22- Pistepirkko vetää samalla intohimolla,särmällä. Eikä musiikin tarvitse olla sellaista, että se sopii kaikille. Jos ihminen on elossa, se tarvitsee rokkia, Rebound tiivistää.
Reboundin musiikkia päätyi viime vuoden puolella amerikkalaisen dokumentaristin ja valokuvaajan Steve Gatlin dokumenttielokuvaan. Arch`s Iguanas - dokkari kertoo Hondurasilaisen leguaaniliskojen selvityimistarinan ja sillä kuullaan Reboundin instrumentaali Havanna Holiday. Gatlin hjasi Suomessa käydessään Reboundille musiikkivideon biisistä License To Love. Video voitti tänä vuonna Tiburonin leffafestareilla San Fransiscossa parhaan musavideon tittelin.
- Joo, se oli hassu juttu. Gatlin pyysi lupaa Havanna Holidayn käyttämiseksi dokkarissaan, suostuin heti. Kesti melkein pari vuotta ennekuin leffa julkaistiin, ja mä olin jo varma, ettei hommasta tule mitään. Arch´s Iguanasin ensiesitys oli lopulta Suomessa, ja Gatlinin ollessa täällä me tehtiin viikonlopun aikana musavideo. Hyvin tehty video on aina hvä käyntikortti, ja se löytyy tolta uudelta levyltä.
Reboundilla on kohtuulisesti keikkoja ja niitä tulee kokoajan lisää. Kerrohan, Repa, vielä lyhyesti, minkä takia jengin kannattaa tulla tsekkaamaan Reboundia?
- Jokainen keikkatilanne on uniikki. Rebound on yksinkertaisesti niin hyvä.
Teksti Teemu Purhonen
Kuva Pasi Rytkönen