keskiviikko 11. helmikuuta 2015

BLUES NEWS/ Mikke Nöjd

REBOUND
Tiger & Ravens
(Turenki CD-14200-32) -14

(1) Tiger Man (2) Just Like You Are (3) Ride Me (4) Love Impossible (5) Days Of Blue (6) Brunette & Blonde (7) I Want You (8) You Make Me Feel So Good (9) Hornhill Top (10) Ravens


Loisteliaan ”Royal Decadence” -albuminsa jälkeen osoittaa Rebound-yhtye melkoista pelimieshenkeä. Ryhmä kun on putsannut pöydän, palannut lähtöruutuun ja tehnyt tyystin erilaisen levyn kuin edeltäjä oli. Rohkeaa toimintaa, toivottavasti fanikunta pysyy kelkassa – toisaalta näitä ralleja on varmasti ajettu jengille sisään jo livenä. Rebound sekoittaa tyylilajeja ja koulukuntia isolla kauhalla ja imuun on osunut mm. pop-, blues- ja vaikka mitä vaikutteita, unohtamatta tietenkään rockabillyä. Välillä tuntuu kuin suunta vaihtuisi kuin flipperikuulalla ja silti lopputuloksena on johdonmukainen kokonaisuus.

Kaikille tuttu avausraita Tiger Man nostattaa hikeä pintaan, bändi rytistää hirmukierroksilla. Eikä esim. Ride Me anna otteiden pehmetä yhtään, biisi on kunnon puukotusta ja komppi tuntuu selkäytimessä asti. Tyylikkäästi toteutettu Days Of Blue etenee vahvasti ja tekee pohjia kiekon kovimmalle lataukselle. Brunette & Blonde on sekin huikeavauhtinen ja adrenaliinia tihkuva esitys, joka pursuilee oikeaoppista hyvin suunnattua raivoa. I Want You on puolestaan modernia melodista billyttelyä. LoFi-alulla varustettu Hornhill Top muuntautuu rapeaksi rockabilly-mediumiksi, turhan pitkäksi venytetty kesto vie kuitenkin biisistä iskevyyttä. Päätöksen Ravensilla sahataan jo psykon naapurustossa.

Uudet tuulet puhaltavat mm. Just Like You Are -raidalla, joka etenee poppisottein todella rivakasti. Kevyemmän osaston ykköspotti osuu Love Impossiblen kohdalle, joka keinuttaa kivasti ja kitarankielien paikalle on laitettu rautalankaa. Hetkittäistä herkistelyä esiintyy myös I Want Youlla. Ketteräliikkeinen You Make Me Feel So Good erottuu joukosta muista poikkeavan soundipolitiikkansa johdosta.

Niin vaan Rebound keräsi jälleen aimo tukun päänahkoja kitarapiuhoistaan roiketettaviksi. Nyt on sellainen tutina, että ”Tiger & Ravens” tulee pyörimään kaukalossa vielä pidempään kuin edeltäjänsä ”Royal Decadence”.

Mikke Nöjd

(Julkaistu Blues News-numerossa 6/2014.)

tiistai 10. helmikuuta 2015

Rebound - Tiger & Ravens (Turenki Records) SOUNDI/Asko Alanen 4/5


Verratonta, miten rockabillyn ja rock'n'rollin juuret kiskaistaan jälleen kerran mullista esiin ja risteytetään hedelmällisesti katurockiin, autotallirevitykseen ja voimapoppiin. Charlie Richin Sun-singlestä nimensä ottanut bändi heittää heti albumin kärkeen coverina Elviksen keikkahitiksi muodostuneen Tiger Manin, joka sekin on alun perin (Rufus Thomasin) Sun-single.
Melrosessa pitkään läskibassoa jytyyttäneen Repa Nurmen ohjastama nelikko ei kuitenkaan näpertele tyyliään minkään muinaisen esikuvan mukaan, vaan lataa vauhdikkaan elvistelyn perään kymmenen tiukkaa omaa kappaletta.
Kun levyn selkärankana on hyviä biisejä sekä ajattomia, tanakasti toimivia kitarariffejä, saavat estottomasti ryöstöviljellyt retrokompit ja laulumelodian rakenteetkin rennon, tuoreen ja särmikkään soinnin.
Nurmen laulun ja Artturi Ranta-ahon kitaran keskinäinen dialogi pelaa aktiivisesti. Rebound ei kosiskele helpoilla tyylipastisseilla, vaan muokkaa intomielisen antinsa perusaineksista astetta kiinnostavampaa, värikästä ja jäntevää rock- ja poptyöstöä.
Kuviot ovat hallussa 60-luvun beat-helkyttelystä psykobillyn vimmaisampaan tahkoamiseen.

Arvio julkaistu Soundissa 12/2014
Asko Alanen 4/5

perjantai 9. tammikuuta 2015

Rebound: Tiger & Ravens

Reboundin tarina linkittyy vahvasti Melroseen. Laulaja-kitaristi Repa Nurmi hoiti Melrosessa basistin tonttia vuoteen 1990 asti, kunnes yhtye löi hanskat naulaan. Nurmi perusti Reboundin, joka vannoo myös perinnetietoisen rock’n’rollin nimeen.
Bändin kolmannen täyspitkän polkaisee käyntiin väkevä versio Tiger Manista. Elviksen ja monen muun tötteröpään ohjelmistoon aikoinaan kuulunut kappale on muuttunut Reboundin käsittelyssä vielä astetta rajummaksi, kiitos Nurmen energisen laulusuoristuksen sekä tiukan sovituksen.
Loput kymmenen raitaa ovat omaa tuotantoa ja hyvä niin. Nelikko on kahlannut populaari- ja juurimusiikin historian läpikotaisin, sillä puhtaan rock’n’rollin ohella mukaan mahtuu yllättävän monenlaista ainesta. Esimerkiksi Just Like You Are viettää varhaisen Beatlesin suuntaan kun taas Hornhill Top tuo mieleen southern rockin.
Tässä onkin Reboundin vahvuus: bändi ei vanno minkään ortodoksisen suuntauksen nimeen, ei yritä kuulostaa kuusikymmentä vuotta vanhalta lieriölevyltä, vaan puhtaasti omalta itseltään. Se tarkoittaa monipuolista tyylikirjoa sekä napakkaa yhteissoittoa.
Mikko Siltanen

maanantai 3. marraskuuta 2014

Haastattelu 29.10 / Ari Väntänen/SUE


Rebound

Kohti aurinkoa

Kovat ajat ovat kovia aikoja, mutta Reboundin lähiöissä karaistu tekemisen meininki ei hiivu. Repa Nurmi tietää, että rock’n’roll pelastaa maailman hetkeksi kerrallaan.
Länsimäki on kaupunginosa Vantaan kaakkoislaidalla. Se, millaista siellä on asua, riippuu ihan keneltä kysyy. Nettifoorumeilla ”Länsärin” kerrotaan olevan ”aivan hirveä paikka”, ”mukavaa seutua”, ”slummi”, ”kiva lähiö”, ”karmea ghetto” ja ”rauhallinen lintukoto”.
Vantaan kaupunki luonnehtii Länsimäkeä ”onnistuneella tavalla kaksijakoiseksi”. Sekin myöntää sivuillaan, että sosiaalisista ongelmista ja syrjäytymisvaarasta on huolta.
Vantaan kaupunkikulttuurin valoisaa laitaa edustaa paikallinen rock. Esimerkiksi Amorphiksessa ja Apocalypticassa on vantaalaislähtöisiä soittajia. Jos puhutaan Länsimäestä, tarunhohtoisimmat aktit ovat beatlesmaisesti poppaava Clifters ja rock’n’roll-trio Melrose.
Reboundin johtohahmo ja laulaja-kitaristi Repa Nurmi on Melrosen entinen basisti. Hän asui Länsimäessä kymmenen vuotta.
– Se ajanjakso osui siihen ikään, johon liittyy neppisskabat, lapsuudenkaverit, ekat kännit, ekat bändit… Aika pitkälle kaikki ekat jutut, Repa muistelee.
Yksi sen ajan kovista jutuista oli Melrosen menestys. Hän naureskelee, että Clifters ja Melrose kävivät armotonta taistelua Länsimäen kovimman bändin tittelistä.
– Melrosen laulaja-kitaristi Tokela oli alun perin Cliftersin komppikitaristi. Se sai kenkää just ennen keikkaa ja siitä sisuuntuneena perusti Melrosen. Mä liityin mukaan pari viikkoa myöhemmin. Meidän mielestä me oltiin kovempia, mutta Cliftersit olivat parempia soittamaan.
– Bändien välinen nokittelu meni sille asteelle, että Clifters myi ihan tahallaan kolmesataatuhatta levyä tai jotain. Mä taas lähetin Cliftersin Jiri Nikkiselle kortin Hampurista, kun Melrose oli keikalla Kaisenkellarissa, jossa Beatles oli soittanut. Lava oli sama, koska siinä oli reikä, jonka John Lennon oli tehnyt 60-luvun alussa.
Kun Repa Nurmi muutti pois Länsimäestä, hän kaipasi elämältään ja ympäristöltään jotakin aivan muuta. Jollakin tavalla kotikulmia kuitenkin kantaa mukanaan. Se selvisi Repalle pari vuotta sitten, kun häntä haastatteli Rock´n Vantaa -projekti, joka kokosi Vantaan rockhistoriasta näyttelyn kaupunginmuseoon.
– Ennen sitä ajattelin, etten ole kotoisin oikein mistään. Haastattelussa mulle valkeni, että mä olen kotoisin Länsimäestä, Itä-Vantaalta. Se mesta on mulle yhtä tärkeä kuin jollekin toiselle on vaikka Brooklyn.
– Se oli valtava ahaa-elämys, josta sekosin aika tavalla. Kävin jopa tekemässä Länsärissä kotiseutudokkaria! Kuvailin paikkoja ja itseäni snadisti Iholla-sarjan tyyliin. Kun seisoin kolmenkymmenen asteen pakkasessa Länsimäen koulun takana, tajusin, että vähempikin into riittää.
Mutta toisaalta, mitä Reboundiin ja sen uuteen albumiin tulee, ovat ”into” ja ”Länsimäki” tärkeitä sanoja.

Toiveikasta rockia
Reboundin kolmannen pitkäsoiton Tiger & Ravensin on tuottanut Cliftersin Luri Luokkala. Repa sanoo levyä ”entisten vihollisten yhteistyön hedelmäksi” ja kertoo sen edustavan ”Länsimäki-saundia”.
Miltä Länsäri kuulostaa?
– Länsimäen nuorisotalon kulmilla on sellainen parinkymmenen metrin mittainen betoniseinämä. Sen ja asfaltin välistä pukkaa joka kesä horsmaa ja voikukkaa. Se on ankara näky, ja siinä on se Länsimäki-saundi, lähiörock. Se ei ole mikään tyylisuunta. Se on musiikkia, joka lähtee niukoista elementeistä ja jolla ei ole varaa hienostella. Se ei silti ole synkkää musaa vaan pikemminkin toiveikasta, Nurmi pohtii.
Toivo elää myös Reboundin musiikissa. Repan, basisti Mika Railon, kitaristi Artturi Ranta-ahon ja rumpali Tommy Rolexin bändi soittaa americanarockia, jossa on niin rockabillyä, bluesia kuin poppiakin.
Repa kertoo kirjoittaneensa Tiger & Ravensia varten niin paljon biisejä, etteivät bändikaverit jaksaneet edes kommentoida niitä kaikkia.
– Moni niistä biiseistä ansaitsisi tulla kuulluksi. Niissä on meininkiä ja rockin kiihkoa mutta ei pelkkää muotoa, vaan myös sisältöä.
– Olen jo pitkään halunnut tehdä tällaisen levyn, jonka kaikissa biiseissä on rakkausteema. En osaa selittää miksi, mutta vouhotin bändin jätkillekin, että ”rakkauslaulut, ne on tärkeitä!” Äijät olivat, että ai jaa. No, uudet biisit ovat rakkauslauluja, mutta laajalla skaalalla. Ei pelkkää pusipusia.
Albumin ainoa coverbiisi on Tiger Man, vanha bluesnumero, jonka Elvis Presley levytti vuonna 1968.
– Rupesin diggailemaan bluesia uudestaan Jack Whiten kautta ja halusin tehdä version jostain tosi vanhasta bluesbiisistä, Repa kertoo. – Okei, Elvis esitti Tiger Mania, mutta alkuperäistä on todella harva kuullut. Soitin ihan tohkeissani Artturille, että ”meidän täytyy ruveta treenaamaan Tiger Mania!” Artturi kehitti biisiin vahvan kitarariffin, ja Luri soitti siihen urkuja ja klavinettia, jota käytettiin 70-luvulla muun muassa Rollareiden (Doo Doo Doo Doo) Heartbreakerilla ja Steve Wonderin Higher Groundilla. Meidän Tiger Manissa 70-luvun sleaze yhdistyy bluesrockabillyyn.
Mutta oletteko te Luri Luokkalan kanssa oikeasti entisiä vihollisia? Oletteko te koskaan tapelleet?
– Olen mä Lurin kanssa tapellut. Se oli ala-asteella ja ihan mahdotonta. Luri oli tunnettu siitä, että se tuli massalla päälle!

Tekemisen meininki
Liekö se länsimäkeläistä mentaliteettia vai mitä, mutta Reboundin tekemisen meininki on innostavaa. Tiger & Ravens -levystä puhuessaan Repa Nurmi mainitsee jopa läpimurron. Suhteellisuudentaju on kuitenkin tallella.
– Mun mielestä on läpimurto, jos kuulija saa ostamastaan levystä enemmän kuin levykaupan kassalla rahassa menetti. Kaikki muu tulee sen mukana, jos on tullakseen. Ihaninta on kuulla, että joku on saanut meidän musasta hyvän mielen.
Repa jatkaa, että vaikka maailmanvalloitus voi olla liikaa pyydetty, poristaan Tiger & Ravensista eri malliin kuin edellisistä levyistä.
– Mun ei tarvitse kysyä ihmisiltä, miltä levy kuulostaa, koska mulle tullaan kertomaan. Tiger & Ravens on saamassa siivet selkäänsä undergroundissa, missä onkin monesti mielenkiintoisinta. Saksalainen Dynamite Magazine julkaisi yhden levyn raidan juuri cd:llä ja nettijukeboksissaan.
– Tiger & Ravens on myös yhden espanjalaisen nettiradiokanavan viikon albumi. Kysyin niiltä, että miten ne on saaneet meidän levyn, koska sitä ei ollut vielä julkaistu. Joku oli kuulemma lähettänyt sinne ämpeekolmosia! Se on enemmän kuin hämärää. Mä luulin, ettei nykyään kukaan tee mitään pelkästään innostuksesta!
Tässähän melkein unohtaa, että musiikkialalla eletään kovia aikoja. Sillä välin, kun Repa Nurmi innostuu Reboundin pienistä voitoista, moni muu artisti tilittää tappiomielialaansa.
– Nyt on todella vittumaiset ajat alalla kuin alalla, Repa myöntää. – Jos tämä meno jatkuu, kukaan ei selviä kuivin jaloin.
– Mulle tuli Facebookiin tarjous ostaa ”faneja”. Vittu, mitä touhua! Olisin saanut 20 fania ilmaiseksi tutustumistarjouksena! Samasta paikasta olisi voinut ostaa tykkäyksiä ja katsojia Youtube-videoille ja Instagram-seuraajia. Mitä ihmettä undergroundbändi tekee ”faneilla”, jotka ovat jotain tietokoneprofiileja?
– Musabisnes on todella sekaisin ja pullollaan vääristynyttä ihmiskuvaa. Yksi syy sen syöksykierteeseen on, että kusetus ei kanna. Sääli, että melkein koko Suomen musiikkibisnes on ylikansallisessa omistuksessa. Sen vuoksi musiikkia tuotetaan entistä enemmän ohjelmaformaattien käyttöön. Siinä on vielä mahdollisuudet voittojen maksimointiin. Mutta kuinka kauan ihmiset jaksaa katsoa samaa tv-ohjelmaa?
Pahimmassa tapauksessa ikuisesti. Mutta mikä saa Repa Nurmen edelleen intoilemaan rock’n’rollista?
– Kun Artturi räväyttää E-duurin, Tommi läimii kannuja ja Mika hyökkää kehiin, siinä on pakko nykiä! Jengi on hurmoksessa, talo pullistelee naista, miestä, säärtä ja käsivartta, tatskaa, tötteröä, liinatukkaa ja lätsää. Jotkut parkuu, jotkut imee simaa himassa, mutta keikoilla tapahtuu ihmeitä! Maailma pelastuu rock´n’rollin avulla hetkeksi! Ja välillä pidemmäksikin aikaa! Usko tai älä usko!
Voi melkein nähdä, kuinka voikukat tunkevat betonin ja asfaltin välistä kohti aurinkoa Länsimäen nuorisotalon nurkalla.
ARI VÄNTÄNEN

Vahvasti rock

REBOUND: Tiger & Ravens
Aiemmin lähinnä vain rockabillybändinä tunnettu Rebound on uuden levynsä myötä entistä enemmän rock ja nyt jopa pop. Tiger & Ravens-pitkäsoiton henkilökohtainen suosikkibiisi Hornhill Top on puolestaan perin onnistunut Rolling Stones -pastissi.
Repa Nurmen johdolla Rebound on tehnyt hyvävauhtisen ja sopivasti hikisen levyn, jolla kiinnittyy huomio hyvien kappaleiden lisäksi hyvään soundimailmaan. Soundia ei ole tupattu täyteen, vaan sen luoma maailma on sävykkään monipuolinen.
Levyn tuottanut ex-Clifters Luri Luokkala on onnistunut hyvin työssään taltioimalla Rebound-saundin sellaisena kuin sen kuuluukin olla. Musiikkia ei ole kiillotettu liikaa, vaan särmää löytyy sopivassa määrin.
Yhdentoista biisin kokonaisuus ei olisi lopultakaan sitä, mitä se nyt on, ilman irtonaisen svengaavalla otteella soittavaa bändiä.
Kolmikon - kitaristi Ranta-aho, rumpali Rolex ja pystybasisti Railo - energisyydessä ei ole moitteen sijaa.
Levyn ainoa lainakappale, Tiger Man, avaa kokonaisuuden tyylillä. Bändin omat biisit eivät kuitenkaan häviä pätkääkään tälle aikanaan Elviksen tunnetuksi tekemälle rallille.

Veli-Matti Henttonen/Salon Seudun Sanomat

maanantai 6. lokakuuta 2014

REBOUND - TIGER & RAVENS RECORD RELEASE PARTY!

ONE NIGHT STAND AT BAR BASE, Kalevankatu 3, Helsinki. Showtime 22.30 - free entry! 18+

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

REBOUND: TIGER & RAVENS (Turenki records) uusi albumi ilmestyy 17.10 2014!!!


REBOUND: TIGER & RAVENS (Turenki Records) ilmestyy 17.10 2014!!!
“Come to me and light up this room…”


Rockabillybändinä tunnettu Rebound on nyt myös vahvasti Rock, Blues ja häpeämättömän Pop, mutta edelleen myös – Rockabilly.
Kolmannella levyllään, Tiger & Ravens, Rebound on tiukemmassa iskussa kuin koskaan ja valaisee tienoon.

Levyn tuottajan Luri Luokkalan kädenjälki kuuluu lopputuloksesta. ”Entisten vihollisten” (Luri – Clifters, Repa – ex-Melrose) yhteistyön hedelmä on uutta ja ennenkuulumatonta ”Länsimäki-soundia”.
Bändin pusku on kova, kiihkeä ja energinen.
Mika Railon läskibasson ja Tommy Rolexin rumpujen liitto on karheaa betonia, johon kitaristi Artturi Ranta-ahon on hyvä rakentaa armotonta, mutta myös sävykästä kitarointia.
Repa Nurmen persoonallinen laulu pitää sekin bändin arvaamattomana ja formaattivapaana.

Kuten edellisilläkin Rebound levyillä, sävellykset ovat pääasiassa Repa Nurmen kynästä, mutta myös kitaristi Ranta-aho on mukana säveltäjänä kahdella kappaleella. Sanoituksista vastaa Repan lisäksi Kari Kunnas ja poikkeuksena aiempaan tuotantoon, ”viides Rebound” Liisa Uusitalo.  
Sanoitukset rönsyilevät puhtoisesta ihastumisesta, rakkaudesta, himosta, epätoivoon ja katkeruuteen ja jälleen takaisin toiveikkuuteen ja ”vain elämään”.  

Levyn ainoa lainakappale on ikivanha Blues, Tiger Man, jonka Elvis teki tunnetuksi Las Vegasin esityksissään. Reiskojen versio on musiikillista sarjakuvaa 70-luvun stailauksella.

Rebound on tällä hetkellä vahvasti nosteessa eikä Tiger & Ravens torppaa liitoa!

The Making of Rebound 3rd album Tiger & Ravens